keskiviikko 11. huhtikuuta 2018

Nousussa nyt...

 Viime viikonloppuna täällä Jyväskylässä oli Kädentaitomessut. Maanantain lehdessä oli juttua messuista ja pinnalla olevista käsityötrendeistä; amppeleista ja minitekstiileistä.
Haastateltava arveli että seuraava nousija olisi ryijy.
Taidanpa olla aika lailla trendien harjalla sillä netissä notkuessani takaraivoon on jäänyt ajatus verkkopohjalle solmeillusta räsy(ryijy)matosta... Siihen samaan tyyliin kuin aikoinaan mummo solmi mattoja maitopusseista leikatuista soiroista ja naapurin täti astetta hienommin valmiina ostetusta muovinauhasta.


Messuilta löytyi verkkopohja. Ihan tähän tarkoitukseen sopiva sillä liukuestematon kestämättömyydestä oli netissä varoiteltu. Niin ja sitten tietysti trikookudetta. Valitsin meleerattua ja kirjavaa harmaata sillä halusin päästä hommiin HETI .


Kotona kerin trikookudevyyhdit ja leikkelin niistä pätkiä .
Ennen solmimisen aloittamista virkkasin trikookuteella reunukset verkkopohjaan jotta matto olisi napakampi. Ohjeen sain Taito Keski-Suomen  kojulta josta ostin verkkopohjan.

 Sitten vaan ahkeraa solmuntekoa ja yllättävän nopeasti pikkuinen kynnysmatto olikin valmis!


Kun matto oli vasta suunnitelmissa, olin ajatellut tekeväni sen kierrätysmateriaaleista eli itse leikkaamistani (t-paita)räsyistä jotka komeroita siivotessa nostin vintille odottelemaan inspiraatiota. Niistä olisi tullut aika kirjava matto. Oikeastaan aika kiva... hmm...
 


lauantai 7. huhtikuuta 2018

Keltainen talo


Talo alkaa olla valmis.
Siis TALO.
Onhan siinä vielä hurjasti puuhaa ennen kuin saan sen sisustettua mutta että sen sisustamisen voi aloittaa niin kylläpäs tuntuu kivalta!


Alun perin tein talosta kolmikerroksisen. Siis kolmella asuinkerroksella ja romuvintillä.
Sitten näin jossakin nukkekodin kellarin ja minun alkoi myös mieli tehdä sellaista. Ja missäs ne tämän huushollin pyykit sitten pestäisi kun talossa ei ole saunaa eikä kodinhoitohuonetta?
Siispä taloon piti lisätä vielä pohjakerros. 
Ihan helppoa se ei ollut sillä alkuperäisessä talossa oli jo ulko-ovi ja muutoinkin talo oli jo koottu.
Pohjakerros rappusineen on siis erillinen palanen.
 

Katon alla on romuvintti. Vintille pääsee tikkaita pitkin. Siis sitten kun saan tikkaat rakennettua.
 

 Ylimmässä asuinkerroksessa on makuuhuone ja kylppäri.
Keskikerroksessa on olohuone ja työ/kirjastohuone.
Alimmassa kerroksessa on eteinen ja keittiö.


Pohjakerroksessa on kodinhoitohuone josta pääsee saunaan ja se kellari jonne mennään ulkokautta.
Kerrosten välillä on portaat mutta pohjakerrokseen mennään kuvitteellisen takaportaikon kautta eteisestä kodinhoitohuoneeseen.

 Talo on "sähköistetty".Se tarkoittaa sitä että jokaisessa kerroksessa olevat lamput on kytketty pattereilla toimivaan rasiaan ja rasiat on kätketty talon ulkoseinässä oleviin "ilmalämpöpumppukoteloihin". Paitsi vintillä jossa paristokotelo on vinttikomerossa.


Pientä viimeistelyä vielä on talon ulkokuoressakin mutta seuraavaksi alan näperrellä kalusteita taloon. 
 

maanantai 26. maaliskuuta 2018

Korukaappi

 Minulla on koruja, korviksia ja kaulajuttuja , enemmän kuin oikeastaan pitäisi.
Ne roikkuvat rumasti siellä ja täällä ja osa on sekaisena myttynä purkissa.
Eihän niitä tule sitten kaiveltua esille ja käytettyä.

Yläkerran aulassa on kokovartalopeili jonka olen jo aikaa sitten miettinyt tuunaavani korukaapin oveksi. Jossakin kun olen semmoisen idean nähnyt.


Puutöissä sitten sain vihdoin aikaiseksi höylätä ja sirkkelöidä kotoa löytyvistä laudanpaloista peiliin sopivan "kehyksen". Autotallista löytyi myös kovalevyä taustaksi.
Kehikko siis ruuveilla kasaan, maalipensseli viuhumaan ja kun kehikko ja sisälle tulevat poikkipuut olivat kuivat niin vielä taustan naulaaminen kehikkoon,  poikkipuiden liimaus taustaan ja saranoiden kiinnitys.


Varmuuden vuoksi (koska kehikkopuut eivät olleet aivan suorat) kävin ostamassa oveen magneettisalvan.
Ja unohdin tietysti ostaa semmoisia ruuvikoukkuja koruja varten...
 
 En tietenkään jaksanut lähteä rautakauppaan uudelleen vaan tutkiskelin omia varastoja joista löytyikin kasa pieniä shakkipelin nappuloita. Olin niitä kirpparilta jemmaillut naulakkohommia varten jo joskus kauan sitten. Pienimmät niistä sopivat oikein hyvin kaulakorunaulakoksi.
Korviksia varten virittelin ruuveista ja narusta vähemmän sievän pyykkinarun.


Käytetyimmät korvikset säilytän edelleen kylppärin tasolla aiemmin tuunaamassani  valokuvakehyksessä ja arvokorut pienissä korurasioissa mutta aika paljon tähän kaappiin mahtuu kaikenlaista silloin tällöin käytössä olevaa koruvarastoa.
Edit: Linkissä olevaa valokuvakehystä olen sittemmin tuunannut helppokäyttöisemmäksi. Laittanut reikaiset pitsit niin että roikkukorvikset on helpompi pujottaa paikoilleen. Näin: 

Tuossa keskirivillä roikkuu yksinäinen Kalevalakorun nauhapunos korvis. Olisikohan jollakin myydä pari sille...?

Eikä kukaan välttämättä edes huomaa että entisen peilin paikalla onkin  nyt kaappi. Se on nimittäin vain kuutisen senttiä syvempi kuin aikaisemmin.


torstai 15. maaliskuuta 2018

Kouluhommia

Kyllä Pinterest on ihana!
Ja kamala myös.
Yli kolmenkymmenen opevuoden luulisi kartuttaneen hurjan määrän kuvis- ja askarteluideoita joita vetää hatusta kun aika on mutta ei. Ne omat ideat tuntuu niin loppuunkuluneilta ettei itse niistä jaksa innostua ja silloin eivät lapsetkaan niistä innostu. Mutta Pinterestiin voi aina luottaa. Sieltä kyllä aina löytyy jotain kivaa. Jos ei ihan suoraan niin pikkuisen omia säveltämällä.

Nämä kalat on mun toppuluokkalaisten tekemiä ja idea siis Pinterestistä.
Piirrettiin sanomalehtipaperille kalan ääriviivat liituvärillä, väritettiin vesiväreillä ja annettiin kuivua.


Kun kuvat olivat kuivat, niitattiin yhteen 6 kpl sanomalehtipapereita kalan ääriviivoja pitkin. Aikuisen apua kaivattiin tässä hommassa aika paljon.
Niin ja sitten piti jättää täyttöaukko.


Kala leikattiin saumanvarat jättäen ja täytettiin leikkaamisesta jääneellä silpulla.
Sitten vaan täyttöaukko kiinni ja kala oli valmis.
 

Olipas kiva työ.


Ai miksi se Pinterest on kamala?
No siksi että se koukuttaa. Kun pitäisi vaan etsiä sopiva askartelutyö niin parin tunnin kuluttua huomaa edelleen pomppivansa sivulta toiselle kun aina vaan löytyy kivoja ideoita omiinkin puuhasteluihin. Niin paljon ideoita ja niin vähän aikaa...

sunnuntai 11. maaliskuuta 2018

Matkatuliaisia

Juuri kun surin uusien ideoiden puutetta ja blogin hiljaiseloa, alkoi päähän putkahdella kaikenlaisia villejä ajatuksia. Tai no kyllä niitä on aika ajoin pujahdellut mutta mitään valmista ei aiemmin ole tullut toteutettua.

Olimme lomailemassa Vietnamissa parisen viikkoa. Viikon verran Ho Chi Minh-cityssä, entisessä Saigonissa ja sitten saman verran Hoi Anissa rannikolla. Upea reissu!
Yhdyn täysin rinnoin Anthony Bourdainin mielipiteeseen siitä että katuruoka Vietnamissa on mahtavaa. Hyvää ja terveellistä. Mitä matalammat tuolit, sitä parempi ruoka. Melkeinpä näin.
Ravintoloissakin kävimme ja sieltä bongasin idean käyttää näitä paikallisten yleisesti käyttämiä hattuja lampunvarjostimina.

Rantakäyttöön ostin itselleni ihan oikean kokoisen hatun mutta näitä varjostimia varten hankin muutaman pienempikokoisen.

Aikaisemmin meidän kodinhoitohuoneen työpöytää valaisivat nämä lamput joihin virkkasin itse tämmöiset sipulipussit.




Ihan pienellä vaivalla syntyivät nämä lampunvarjostimet eli liimaa ensin tuonne kärkeen ettei purkaudu ja sen kuivuttua sitten sopivan kokoisen reiän leikkaaminen ja sepäs oli siinä.
Aika lailla muuttui tuon kodinhoitohuoneenilme ihan pienellä muutoksella.



Näitä hattuja löytyi ihan minikokoisiakin.
Niistä syntyy aikanaan nukkekodin kodinhoitohuoneeseen (tai ehkä kellariin) lamppu.
Nukkekodin väki kun taitaa myös harrastaa matkailua...


tiistai 6. maaliskuuta 2018

Hiljaiseloa

Operaatio omakotitalo -blogi syntyi halusta tallentaa vasta ostetun talon remonttia omaksi iloksi ja kauempana asuville ystäville tiedoksi siitä missä mennään. No eihän tästä pelkkää remppablogia tullut sillä tietysti tallentelin mukaan muutakin elämäämme; omia näperryksiäni, koulussa teettämiäni askarteluja, reissujamme ja muuta sillisalaattia.
Remppa on ollut valmis parisen vuotta, joten remppahommia ei blogissa ole enää näkynyt. No, minä nyt voisin vaikka jotakin maalata uusiksi, pari ovea voisi vaihtaa jne mutta en saa Akea innostumaan mistään remppaamiseen liittyvästä. 
Pientä piristävää sisustushommaa olen välillä laitellut omiksi iloikseni. Siis ihan vaan semmoista tavarakasojen järjestelyä ja uusia tyynynpäällisiä. Asetelmayrityksiä.
Neulepuikoilla on edelleen aina jotain. Pääasiassa sukkia. Peruspertsaa tai sitten jotain kokeilua naamakirjan villasukkaryhmän innoittamana.


Kouluhommatkin tuntuvat olevan vuodesta toiseen melko samanlaisia. Kunhan oppilaat saavat niskatyynyt valmiiksi niin niitä nyt voisi ylpeänä esitellä kyllä...
Puutöissä en ole tänä talvena saanut aikaiseksi suuria. Penkkilinjalla mennään mutta tilanpuutteen vuoksi olen rakennellut vain pieniä jakkaroita. 
Niin ja nukkekodin.


Eikä sekään ole vielä valmis kuin noin ulkoapäin. 
Paitsi että kellarikerros on vielä irrallaan ja vaiheessa eikä tuolla sisällä ole yhtään huonetta valmiiksi sisustettuna. Vintti on vähän valmiimpi ja sen sähköistyskin on tehty. Olen ylpeä siitä.
Enpä kyllä olisi ikinä uskonut innostuvani niin tämmöisistä minihommista! Pienten yksityiskohtien ja huonekalujen rakentelu on kyllä koukuttavaa puuhaa.  


Rempan loputtua meillä on ollut enemmän aikaa reissaillakin. Innokkaina kaupunkilomailijoina olemme kokeilleet myös rannalla löhöilyä sekä molempien yhdistelmää. Hyvän kirjan kanssa jaksan kyllä löhöillä rannallakin.

Blogin kohtalosta en ole varma.
Blogi on ollut julkinen ja sen mukaan olen siihen juttuja kirjoitellut. 
Edelleenkin tykkäisin dokumentoida hommiani omaksi iloikseni ja muistin virkistykseksi mutta kinnostaako sellainen ketään muita kuin itseäni? Toisaalta eihän tätä kenenkään  pakko ole lukea. Ja jos haluan pitää päiväkirjaa ja kirjoitella asioista "niiden oikeilla nimillä" (lue; kirjoittaa suorat sanat ) niin silloin blogista pitäisi tehdä salainen päiväkirja vain omaan käyttöön. (Maiju, sä saisit kyllä lukuoikeuden).





sunnuntai 24. joulukuuta 2017

Joulukuun 24. päivä

Vihdoinkin on jouluaatto ja me Kallen kanssa omassa kodissa kaksin.
Kaikki hössötys on ohi ja me vaan nautiskellaan ja istutaan joulukoristellussa olohuoneessa.
Kalle on koristellut kuusen ja minä katoin keittiöön valmiiksi jouluruoat.


Kun nälkä iskee niin keittiössä odottaa ruoka valmiina.
Jouluna saa syödä yölläkin. Paitsi että jos jatkan näiden karkkien syömistä niin ei taida mahaan mahtua enää mitään.



Rauhallista ja rentouttavaa joulua kaikille!
 toivottavat Tiina ja Kalle