sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Liitumaalia

Olin viikolla kivassa seurassa liitumaalauskurssilla.
Ihan rehellisesti sanottuna kurssille houkutteli enemmän mukava seura kun varsinainen innostus maaleihin tai maalaamiseen. Pari purkkia kalkkimaalia mulla oli komerossakin peruina aiheen itseopiskelusta.
Mulla oli mukana vanha moneen kertaan maalattu jakkara ja räikeän violetti pärekori.
Värikarttoja tutkiessani innostuin kauniin harmaasta sävystä. Muistikuvani mukaan kalkki- tai siis liitumaalien värit olivat makuuni turhan puuterisia mutta tämä värivalikoima oli paljon laajempi.
Sitä kaunista harmaata ei ollut kuitenkaan pikkuisissa purkeissa joten päätin sooloilla ja sekoitin oman harmaan:

En ehtinyt illan aikana saada jakkaraa täysin kuivaksi joten jatkooin maalaushommia kotona eli tupsuttelin lähes kuivalla pensselillä vaalean harmaata sinne sun tänne. Vähän niinkuin kulumaa.
Lopuksi vielä vahasin tuolin.
Hieno tuli!


Kurssin vetäjä esitteli meille illan aluksi mihin kaikkeen noita maaleja voi käyttää.
Koska mulla oli kotona kaksi tylsää lampunvarjostinta ja sitä kalkkimaalia menneisyydestä niin pitihän sitäkin kokeilla. Siis kankaan maalaamista. Ei millään uskoisi että toinen varjostin oli kiiltävän musta ja toinen valkoinen. Nyt ne ovat tuollaisia vanhan violettisia tai minun silmääni kyllä siniharmaita.


Ai se pärekori?
No se oli kyllä niin retro väriltään että supaisin sen sillä kurssilta jääneellä sametin mustalla maalilla ja vielä vahasin pinnan.  Pitäisi käydä hakemasta rautakaupasta vielä paksua köyttä kahvoiksi.


Tämä on niin iso että tähän saa jemmattua aika monta keskeneräistä neuletyötä.


Mulla oliksi vielä pieni purkillinen kaunista ruosteenpunaista kalkkimaalia ja toinenkin parhaat päivänsä nähnyt pärekori...ja yksi pieni jakkara....ja semmoinen lyhty....


sunnuntai 27. elokuuta 2017

Kaikenlaisia hommia

Ihan aluksi on pakko esitellä kesäkukkaloistoa meidän pihalta. Koko kesän olen odotellut että talven kellarissa uinuneet polargoniat oikein ryöpsähtäisivät kukkimaan sillä sen verran ahkerasti olen niitä lannoittanut mutta nyt vasta, elokuun lopulla tuo ryöpsähdys on tapahtunut. Nuppujakin on niin paljon että toivottavasti ehtivät aueta ennen talven tuloa. 
Ja tässä on vain yksi erä polargonioista...


Esikasvatin myös monta pussillista samettikukkia. Minit eivät selvinneet pihalle asti ja nämä jättikokoiset valkoiset (niin pussissa luki) ja keltaiset pallukat ovat aukenivat kunnolla vasta viime viikolla.
Ihan pitää taas ensi keväänä miettiä että kannattaako se hurja purkkien, multien ja pienkasvihuoneviritelmien kanssa pelaaminen.



Viime talvena sain äidiltä pari himoitsemaani wieniläistuolia. Autotallin nurkassa ne odottelivat kesää ja kivoja hiomissäitä ja suihkumaalauskelejä.
Jossain välissä (autokatoksessa) sain homman tehtyä.

Tuolit on kyllä kauniit mutta ei niissä pitkään tee mieli istua  eli istumamukavuus ei kyllä ole näissä kummoinen.
Tuolien lisäksi halusin uusia meidän ruokapöydän päällä olleen lampun. Jotakin kevyttä ja korimaista ei kuitenkaan osunut silmiin kauppareissuilla. Omassa pihassa sitten kuitenkin. Nimittäin kirpparilta aikoinaan eurolla ostettu nuhjaantunut ruukunsuojus. Pesin sen juuriharjalla ja siinähän se oli. Uusi lamppu.


Eräässä facebook-ryhmässä on oikea pullolamppuvillitys. Siis pulloja joko lampunjaloiksi tai sitten pullon sisälle valot. Meidän ikkunalaudalle sopi paremmin tuo ensin mainittu.

Tämän kesän fiksujen tekemisten sarja taitaa olla tässä.
Pakko nimittäin tunnustaa että nukkekotihommat ne vaan edelleen kiinnostaa minua. Semmoiset pienet piperrykset. Viimeinen villitys ovat nämä Tyyne ja Topi. Kun en tiennyt mistä saisin hankittua persoonallisen vanhemman pariskunnan (tehdasvalmisteisia en halunnut) päätin kokeilla niiden tekemistä itse. 
Seuraavaksi suunnittelen pariskunnalle kodin. Hankalaa se saattaa olla sillä Tyyne ei ole mikään tyyni täti vaan hänellä tuntuu olevan aikamoinen oma tahto ja selvät sävelet siitä millainen talon pitää olla. Minä en ole asiasta aina ihan samaa mieltä...





lauantai 22. heinäkuuta 2017

Neulegraffiti

Neulegraffitit ovat mielestäni tosi hauska ilmiö. Niin hauska että itsekin olen suunnitellut semmoisen tekemistä mutta ajatus on jäänyt suunnittelun asteelle.
Paitsi että Aken loman loputtua kun kelit ovat olleet kehnot ulkohommiin, olen katsellut telkkarista tallenteita ja innostunut virkkaamaan.
Ajatus oli piristää Oton ja mun lenkkireittejä ja siihen tarkoitukseen ajattelin tämmöisten eläinhahmoisten graffitejen sopivan.

Luppakorvainen koira seuraa ohikulkijoita kävelytien reunalla.

Apina hymyilee lyhtytolpassa.



Läheisen leikkipuiston porttiin laitoin vihreän possun. Vähän kyllä jännitin että mitenkä se saa siinä olla. Että ottaako joku moisesta herneen nenäänsä.

 Ottoa nämä ompelusessiot eivät huvittaneet... Siitä tämä kärsivä ilme.


Ihan meidän kodin lähellä virnuilee raidallinen kisuli.


Tämä kettu on meidän metsälenkkipolun päässä, kävelytien kaiteessa.


Vielä olivat saaneet olla paikoillaan nämä tyypit. Ajattelin kyllä käydä jossain välissä keräämässä heidät talviunille. Siis jos joku ei jo aiemmin ole saanut päähänsä samaa ajatusta.





torstai 20. heinäkuuta 2017

Poppanaliinan uusi elämä

Sukulaiset luopuivat rakkaasta kesämökistään. Mökkiin oli kertynyt paljon ihania tavaroita joista minäkin sain osani muistoksi. Kuten esimerkiksi tämän vanhan nojatuolin joka on alunperin mummolastani mutta kauniisti entistetty ja uudelleen verhoiltu.
Tavaroissa oli myös poppanaliina joka ei lopulta oikein ollutkaan meidän ruokapöytään sopiva mitoiltaan ja väreiltään. Aikani mietin että uskaltaisinko ja osaisinko tehdä siitä toiseen käyttötarkoitukseen sopivamman jutun.


Nimittäin tämmöisen kassin.
Onneksi uskalsin ja onneksi onnistuin.
Poppanaliina sai kassin muodon, vuoren jämäkankaasta ja kahvat vanhasta vyöstä.
Nyt se säilöö keskeneräiset (tai ainakin osan niistä) neuletyöni.



sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Kynnysmatto

Me ollaan koiraperhe joten hiekan sisälletuloa ei voi kokonaan estää...
 Jo oven ulkopuolella on hurjasti hiekkaa imevä kookosmatto ja sitten heti ulko-oven sisäpuolella toinen pieni kynnysmatto.


Se sisäpuolella oleva matto on ollut jo jokusen vuoden Ikeasta ostettu juuttimatto. Tänä keväänä olen yrittänyt etsiä sille seuraajaa sillä matto on auttamattomasti tullut elämänkaarensa päähän.
Yrittänyt.
Miten ihmeessä yhden kynnysmaton löytäminen sitten voi olla niin vaikeaa?
Meidän tuulikaappi on laatoitettu ja laatoituksen alla on lattialämmitys. Huono yhdistelmä kumipohjaisen maton kanssa. Ja muunlaisia mattoja ei kaupoista ole löytynyt. Enkä nyt ajatellut länteä Ikea-reissulle kynnysmaton vuoksi.

Siispä koukku käteen ja virkkaamaan.
Sillä hetkellä ei ollut saatavilla juuttinarua tai muutakaan mattoon sopivaa narua joten trikookuteella mentiin.

Kude oli epätasaista paksuudeltaan ja reilun kilon kasassa kudetta oli 12 solmua... Mutta matto siitä syntyi. Ehkä jatkan vielä sen oikean maton metsästystä. 
Tai lähden Ikeaan.
Mutta nyt tämä saa kelvata.



lauantai 24. kesäkuuta 2017

Parsinsieni ja sen kaverit

Mulla on tämmöinen hauska kokoelma.


Nämä ovat parsinsieniä. Tuo toinen oikealta on oman mummuni peruja. Vasemmanpuolimmaisin on myyjäisistä ostettu ja loput ovat löytyneet kirppareilta.

Meillä oli koulussa keväällä  lapsen ja hänen aikuisensa yhteinen toiminnallinen ilta. Yksi rasti oli semmoinen johon olimme keränneet kaikenlaisia vanhoja tavaroita. Piti arvata tai tietää mikä esine oli ja mitä sillä tehdään tai miten sitä käytetään. Vanha lankapuhelin oli muuten tosi kiinnostava: Moni aikuinen muisteli omaa kotipuhelinnumeroaan ja opetti lapsensa käyttämään sormella pyöritettävää numerolevyä. Ja että miten sitä luuria piti pitää!! Vein sinne yhden näistä aarteistani ja yllätyksekseni monikaan  vanhempi ei tiennyt mikä vempele oli kyseessä. Saatikka sitten että olisi osannut parsia sukkia...


Parsin kyllä aina välillä sukkia mutta nämä omat lempparisukkani, 9 vuotta vanhat Paraphernaliat, olen parsinut nyt niin monta kertaa että on varmaan pakko seuraavaksi tehdä uudet kun alkaa olla paikka paikan päällä...


torstai 22. kesäkuuta 2017

Taas yksi...

...penkki nimittäin.
Näitä penkkejä on viime vuosien aikana valmistunut reilu puolen kymmentä. Ensin ihan vaan siksi että autotallin kätköistä löytyi tarkoitukseen sopivia lankkuja.
Jokunen tuli tarpeeseen (kylppärin penkiksi ja pihapenkiksi) ja viimeisimmät ovat syntyneet ihan ilman sen kummempaa syytä.
Tämän penkin tarina alkoi jo viime kesänä kun ostin lomalukemiseksi kirpparilta lehtiä. Niiden joukkossa oli Maalla -lehti, jossa oli ohjeet tämmöiseen perinteisen malliseen ulkopenkkiin.


Koska en ollut varma onnistuisiko penkki lehden melko ylimalkaisilla ohjeilla ( alkuopena tarvitsen aina selkeät ja hyvät ohjeet kun teen jotakin aivan uutta) päädyin ostamaan Starkin sekundalavalta osumia saaneita lankkuja. Parin kympin satsaus ei korkealta pudottaisi vaikka lankut lopulta joutuisivat takkapuiksi.

Osat tähän penkkiin tein talvella puutöissä jossa on tähän hommaan sopivat työkalut. Vannesahalla sain näppärästi sahattua rungon osat (joihin olin ensin suurentanut kaavat lehden sivulta). Loveamiseen tein alun sirkkelillä ja varsinaisen työn perinteisesti taltalla.
Rimoja varten höyläsin ja sirkkelöin kasan kakkosnelosia ja lopulta pyöristin istuinreunat jyrsimellä.

Kappaleet odottivat kokoamisinspiraatiota monta kuukautta autotallissa ja viime viikolla kun ulkona saattoi työskennellä ilman toppavaatteita, sain vihdoin koottua palaset penkiksi.
Maalaushomman tein autotallissa suojassa siitepölyltä (ja sateelta ja tuulelta ja kylmältäkin).
Penkki piti maalata sillä halusin kitata ruuvien kannat piiloon ja kitin jälkiä ei puuöljy olisi kauniisti peittänyt. Valkoinen väri olisi ollut perinteisempi ja harkitsin vaalean vihreääkin. Lopulta sitten kuitenkin päädyin tuttuun ja turvalliseen mustaan.


Ei tullut sitten takkapuita näistä lankuista.