Meidän juhannusruusupuskassa seuraa pihan tapahtumia joukko epämääräisen näköistä porukkaa.
Kyttääjiä.
Homma sai alkunsa autotallin raivaamisesta.
Siitä puukasasta, jonka Ake väitti lojuneen paikalla vähintään 50 vuotta.
44 vuotta olisi ollut oikea luku. Tämmöinen päivämäärä oli yhteen lautaan niitatussa lapussa.
Raivasimme siis kasaa. Osa lankuista säästettiin tulevia askarteluhommia varten ja osa pätkittiin polttopuiksi (ne huonommat). Sen verran leveätä lankunpätkää oli joukossa, että Ake joutui niitä pilkkomaan kirveellä jotta mahtuisivat uuniin. Oksankohdasta lohkesi palanen, jonka Ake säästi minulle ihmeteltäväksi koska siinä ilmiselvästi oli korvat...
Autotallista ja varastosta löytyi jo aiemmin jokunen laatikollinen (mm. Fazerin vihreitä kuulia ja marmeladia) rikkoja, muttereita, oiottuja nauloja ja muita tuntemattomampia juttuja.
Juuri sopivia yhdisteltäväksi korvalliseen lankunpätkään.
Niinpä meidän ruusupuskassa lymyilee nykyisin tämä hörökorvainen ja piikkitukkainen (tainnut lipsahtaa hiusvahaa vähän enemmänkin...) kaveri joka huutelee puskasta hävyttömyyksiä.
Sen harjatukkaisella kaverilla on sen sijaan suu säpissä.
Kolmaskin kaveri kuuluu kyttäysporukkaan.
Terävänenäinen kaveri jonka otsahiukset on juuri tasattu.
Niin kivaa näiden väsääminen oli että saattaa kyttääjien joukko meidän pihalla kasvaa.
Kunhan saadaan nuo oikeat hommat tehtyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti